torstai 7. syyskuuta 2017

Haista kukkanen!

Nyt on kuulkaa päässyt käymään niin hassusti, että meikäneulojalta on keskeneräiset työt loppu! Tämä äskettäin valmistunut huivi oli viimeinen nurkissa pyörinyt ufo ja kyllä nyt on mukava neuloskella puhtaalta pöydältä. Tai noh, oikeastaan pölyiseltä sohvalta, mutta noin niin kuin vertauskuvainnollisesti.


Mitä: Nuffield / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm
Mistä: Frida Fuchs SCHNIEKE Single + Madelinetosh Merino Light, 258 + 14 g
Ravelryssa

Tämä projekti alkoi jo kauan sitten keväällä. Tämmöiset viirin malliset, reunoista lisäiltävät ja keskeltä kavennettavat huivit ovat olleet pinnalla jo jonkin aikaa ja minäkin halusin kokeilla sellaisen suunnittelemista.


Hauskan muodon lisäksi huiviin tuovat ilmettä kontrastiväriset raidat ja pitsiosiot, jotka molemmat kasvavat koko ajan. Lopuksi koko komeuden kruunaa nirkkopäättely. Pitsiä neulotaan pitsiosioissa niin oikealla kuin nurjallakin puolella, mutta se on eri helppoa ja nopeasti opittu.


Huivi siis aloitetaan viirin terävimmästä nurkasta. Kun lisäyksiä on tehty niin pitkään, että huivin alareuna on halutun mittainen, muotoillaan loppuhuivi tekemällä alareunassa kavennuksia (tai Nuffieldin tapauksessa lyhennettyjä kerroksia), kunnes huivin keskustan "lommo" on täytetty. Jos kuulosti sekavalta, ette ole vielä kokeilleet tämän mallisia huiveja, ja kannattaisi, koska se on kivaa. Joka tapauksessa halusin lopun muotoilujen tapahtuvan pitsiä neuloen, minkä takia viimeinen pitsiosio venyi valtaisaksi. Mutta tykkään, että se antaa huiville ihanan herkän ilmeen.


Lanka on tuorein luksuslankarakkauteni, Frida Fuchsin SCHNIEKE Single. Paitsi, että se on ihanaa yksisäikeistä merinoa, siinä on ruhtinaalliset 30 % silkkiä, joka tuo lankaan upean kiillon. Ja ne värit, oih! Hölmönä menin ostamaan tätä alunperin vain kaksi vyyhtiä, eikä se tämmöisen jättihuivin kanssa riittänyt mihinkään. Viimeinen pitsiosio syö sen verran paljon lankaa, että oli pakko käydä hakemassa vielä kolmas vyyhti. Nyt sen jämistä voikin kehitellä tälle kaveriksi vaikka kämmekkäät. Kontrastivärinä käytin omista varastoista löytynyttä hohtavan kuparista Toshin Merino Lightia.



Huivin nimeksi tuli Nuffield, Oxfordin yliopiston Nuffield Collegen mukaan. Kipitimme pihan poikki kummitytön kanssa, kun hän halusi jäädä nuuhkimaan kukkia keväiseen puutarhaan. Yritin pistää mieleen, että aina pitäisi olla aikaa jäädä haistelemaan kukkasia, joista tämänkin huivin pääväri, Hanami, muistuttaa. Sille opille oli huivia neuloessa hyvinkin paljon käyttöä, kun viimeisen pitsiosion kerrokset tuntuivat päättymättömiltä.


Nyt pitäisi vielä päättää, jaksanko kirjoittaa huivin ohjeen puhtaaksi. Tänne tarvittaisiin selvästi sen perinteisen päättelykeijun lisäksi puhtaaksikirjoittajakeiju!

Neulisti

perjantai 1. syyskuuta 2017

Lala

Iski tarve pitsiselle valkoiselle takille, joka sopisi yhteen kaikkien vaatteiden kanssa. Ja tietty se pitäisi olla kätevästi ylhäältä alas yhtenä palasena neulottu. Että suunnittelin sitten moisen mallin.


Mitä: Lala / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Manos del Uruguay Fino, 200 g
Ravelryssa

Koska tämän neuletarpeen keksiessäni kesän Skotlannin matkaan oli vielä kaksi viikkoa aikaa, päätin parin viikon olevan varsin riittoisa aika neuletakin suunnitteluun ja neulomiseen. Ja kieltämättä, kun on riittävän kaheli, saattaa saada neuleensa valmiiksi jo pari päivää ennen lähtöä.



Kiireessä oli optimoitava käytettävissä oleva aika mahdollisimman hyvin. Koska ilman mallitilkkua ei voi lähteä suunnittelemaan ja kirjoittamaan ohjetta, ryhdyin kikkailemaan. Shaalikauluksinen takki aloitetaan niskasta, kauluksesta. Ensin neulotaan vasen kauluspätkä, sitten poimitaan silmukat alusta ja neulotaan oikea kauluspätkä. Sen jälkeen poimitaan silmukat kauluksen alareunasta hihoja ja takakappaletta varten. Valitsin kaulukseen sopivan silmukkamäärän pitsikaavion kanssa yhteensopivaksi ja pingotin vasemman kauluspätkän mallitilkuksi. Kätevää ja nopeaa. Vaikka näyttihän se neuloessa vähän höpsöltä, kun kauluksen toinen puoli oli sileä ja pingotettu ja toinen rytyssä.



Lala on tosiaan kokonaan pitsinen takki shaalikauluksella ja raglanhihoilla. Neulominen aloitetaan kauluksesta, jonka jälkeen poimitaan hiukan silmukoita ja tehdään hihoille tilaa raglanlisäyksillä. Takissa ei ole vyötärömuotoiluja, joten kunhan hihat on jätetty odottamaan, vartalo on varsin suoraviivaista eteenpäin posottelua.



Myös hihat neulotaan suoraan ilman kavennuksia. Niiden on tarkoitus olla mukavan väljät ja hiukan liian pitkät. Hihansuissa ja helmassa on korkea, kierretty joustin. Takissa on napit, joiden valitsemisessa vierähti tovi, jos toinenkin. Rakastan tämmöisiä malleja, joihin saa valikoida muutaman näyttävän napin. Omat puunappini tilasin joskus aikoinaan Etsystä.



Tavalliseen tapaan ohje sisältää 9 kokoa, XXS-XS-S (M1-M2-L1) L2-XL-XXL ja ohje on sekä suomeksi että englanniksi. Sen voi ostaa tämän linkin takaa.


Lankana käytin Manos del Uruguayn Finoa, joka on yksisäikeinen merinosilkki. Lanka on suunnilleen fingering-vahvuista, mutta vyyhdissä on 450 m, eli tavallista enemmän. Ja aivan uskomattomasti sainkin oman takkini aikaan tasan kahdella vyyhdillä lankaa!


Neuloin omani koossa M2, joten sitä pienempiin kokoihin pitäisi riittää kaksi vyyhtiä, mutta tässä M2-koossa kannattaa ehkä varata kolme, koska käsialat vaihtelevat ja minulla ei montaa metriä jäänyt lankaa yli. Suosittelen lankaa kovasti. Se on pehmoisimpia kokeilemiani. Ihan hattaraa ja tuntuu päällä ihanalta. Silkki tekee siitä lisäksi kauniin kiiltävän ja laskeutuvan.


Jos lanka ja takin neulominen olivatkin hauskaa puuhaa, niin ohjeen kirjoittaminen kävi kokopäivätyöstä. Ja todella, koko päivä. Siis aamusta yöhön. Kokonaan pitsisen takin ohje vaati melkoisen kasan kaavioita, joita sai hienosäätää vaikka kuinka. Ohje onkin kaavioiden myötä kovin pitkä, mutta kaaviot on järjestetty niin, että muiden kokojen kaaviot voi jättää tulostamatta.



Testineulojien takeistakin tuli niin herkullisia, että tekee mieli neuloa itselle muutama Lala lisää. Takin nimi tulee muuten siitä, että pitsikaavio tuo minulle mieleen tulppaanin. Lala on tulppaani bosniaksi.

Neulisti

maanantai 28. elokuuta 2017

Seitsemän vuoden kriisi

Jotkut projektit ottavat aikansa. Toisinaan semmoiset 7 vuotta. Mutta voitin väsytystaistelun ja sain lopulta tästä puserosta oikean kokoisen. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki meikäneulojalle!


Mitä: Effie / Kim Hargreaves
Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm
Mistä: Drops Lace + ITO Sensai, 125 + 5 g
Ravelryssa

Tämä projekti alkoi tavallaan joskus seitsemisen vuotta sitten. Olen kertonut aiemminkin, että aloitin englanninkielisten ohjeiden neulomisen Kim Hargreavesin kirjoista. Yksi kauneimmista ohjeista, joista kiihkeimmin tahdoin itselleni käyttövaatteen, oli tämä Effie-pusero.



Neuloin ensimmäisen yrityksen ohjeen mukaisesti Rowanin Kidsilk Hazesta. Siitä tuli minulle ihan liian pieni ja päädyin lahjoittamaan sen Vyyhdille. Kyllähän se mahtui päälle, mutta mohairinen makkarankuori ei varsinaisesti vastaa käsitystäni tyylikkäästä pukeutumisesta.



Harmistus oli valtaisa - etenkin kun olin ensimmäistä kertaa uskaltautunut panostamaan silloisessa budjetissani kalliilta tuntuvaan lankaan. Äiti lohdutti minua ja lupasi ostaa uudet langat, jos haluan yrittää uudestaan. Ja minähän halusin.


Toisella kerralla päätin pelata varman päälle ja pitää huolen siitä, että mahtuisin puseroon. Noh, mahduinhan minä. Minua olisi mahtunut sen sisään kaksinkin kappalein. Kas kun siihen aikaan en kauheasti vielä ymmärtänyt tiheyden ja muun olennaisen päälle. Varman päälle pelatessani otin käyttöön suuremmat puikot ja neuloin paidan XL-koon mukaan. Eikö kuulostakin hyvältä idealta? No, ei se ollut. Mohairsäkki otti pannuun niin pahasti, että päätyi roskakoriin. 



Meni vuosia, että uskaltauduin uusintaotteluun. Tällä kertaa päätin myös korjata sen ilmeisen ongelman, että ohje oli tehty mohairille. Esittelin äskettäin toisenkin kokeilun korvata mohairsilkki Dropsin alpakka-silkkipitsilangalla. Turvauduin samaan tässäkin paidassa ja se toimi hyvin.



Aloitin kolmannen yrityksen puolitoista vuotta sitten. Päätin kyllä heti muokata ohjeen saumattomana neulottavaksi, mutta yritin alkuun totella ohjeistusta neuloa resori poikittaissuunnassa. Huono idea. Puolitoista vuotta sitten neuloin resoria noin 4 cm. Tänä kesänä yritin jatkaa siitä, mutta tulin vihdoin järkiini. Purin resorin alun ja aloitin uudestaan - tällä kertaa ihan tavallisesti pystysuunnassa. Ja johan lähti neulominen kulkemaan.


Malli on kaunis ja koristeellinen. Helmassa on resori, paidassa on pitkä napitus ja krumeluurit röyhelöt rinnan päällä ja hihansuissa.



Neuloin puseron kainaloihin asti ja jätin odottamaan. Sitten työstin hihat samalle korkeudelle ja neuloin loput yhtenä kappaleena vartalon kanssa. Vähän sai pohtia hihapyöriön kavennuksia ja laskea kerroksia täsmäämään vartalon kädentien korkeuden kanssa, mutta tosi siistiä jälkeä tuli. Laskeminen siis kannatti. Kaventelin hihan silmukoita, kunnes niitä oli jäljellä enää kaksi. Noilla kahdella sitten neuloin lyhennettyjä kerroksia edestakaisin kavennellen samalla vartalon puolen silmukoita hartioilta. Hiukan turhan näkyvä hartia"sauma" tällä tavoin jäi, mutta muutoin onnistunut kokeilu.


Kun lopulta pääsin röyhelöihin asti, turvauduin mohairiin. Ajattelin, ettei alpakka yksistään jaksaisi pysyä riittävän pörheänä. Sainpa vihdoin hyvän syyn hakea kaupasta ITOn pikkiriikkisen Sensai-kerän. Nämä silkkimohairkerät ovat herkullisia kuin karkkeja, mutta mitäpä tämmöinen mohairin vastustaja niitä shoppailisi. Onneksi nyt sain riittävän verukkeen. Valikoimassa ei ollut ihan oikeaa väriä, mutta oikeastaan ruskea mohair tekee röyhelöistä värinkin puolesta juuri sopivan eläväisiä.


Ja hei, jos mallina toimineesta kaverista oli viimeksi hönökuva, niin kyllä niitä kuulkaa riittää tälläkin suunnalla. Seitsemän vuotta ja kolme puseroa siinä vierähti, mutta nytpä minulla on vihdoin viimein oikean kokoinen Effie - ja se on ihana!

Neulisti

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Peruspuput

Onko teillä joku malli, johon palaatte kerta toisensa jälkeen?


Mitä: Baby Bunny / Snowy Woods Knits
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: CowGirlBlues Sock Weight, 12 + 9 g
Ravelry

Jos puhutaan vaan yleisesti turvaneuleista, sukat ovat minulle semmoinen projekti. Ne voi aloittaa vähällä vaivalla ja saa nopeasti valmiiksi ja pois tieltä, kun keksii, mitä oikeasti haluaa seuraavaksi neuloa. Mutta jos puhutaan tietyistä neulemalleista, pupunpeput vetävät minua puoleensa. Ja sen kaverina toinen kirjoneulemalli vauvan tumppuihin.

Tälläkään kertaa ei ollut mitenkään tarkoitus. Mutta hei, jos on ollut niin onneton urpo, ettei ole pakannut riittävästi neuleita mukaansa, ei joskus ole vaihtoehtoja. Otin nääs viikonlopun mittaiselle reissulle vain kolme neulomusta mukaan. Virhe!


Paita. Valmis. Sukat. Valmiit. Pipo. Valmis. Mitäs sitten? Vielä oli edessä monta tuntia reissua ennen kotiin pääsyä. No, kuten todettua, pupunpeppuihin turvaudun herkimmin. Sukkaprojektista jäi lankoja yli ja puikotkin olivat vapaana, joten olin suorastaan pakotettu aloittamaan yhdet sievät pupunpeput.

Yhä vain tumppujen taustapuolen peput naurattavat. Erityisen kivaa tällä kertaa oli se, että nämä langathan ihan oikeasti erottuivat toisistaan hyvin. Poikkeavaa meikäneulojan kirjoneuleprojekteille. Pitäisi ehkä kokeilla toistekin.

Neulisti

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Hienoakin hienommat

Kuten aiemmin kerroin, Nordic arrows -huivi ei oikein soveltunut seuraneuleeksi. Onneksi olin pakannut neulefestareille mukaani myös vyyhdin lankaa ja sukkapuikot.


Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm
Mistä: Easyknits.co.uk Deeply Wicked, 63 g
Ravelryssa

Koska tarvitsin seuraneuleen, halusin jotain näyttävää, mutta yksinkertaista. Sellaista, mitä ei tarvitse ajatella neuloessaan. Tiesin heti, että Tiinan valikoimista löytyy varmasti kaipaamani malli. Ja löytyihän sieltä, mutta minut tuntien, asiaa piti väkipakolla vähän hankaloittaa.


Tästä sukkamallista on tarjolla ohje sekä paksuille worsted-vahvuisille langoille että ohuemmille sport-vahvuisille. Mutta minun lankani oli perus fingeringiä ja tietysti halusin siitä huolimatta neuloa juuri tämän mallin.


Ensin meinasi mennä sormi suuhun, mutta loppujen lopuksi mallin muokkaaminen ohuemmalle langalle onnistui tosi helposti. Loin ohjeen 56 s sijasta 60 s ja jaoin silmukat siten, että takana oli 29 s ja edessä 31 s. Takaosan kaaviota ei siis tarvinut muokata. Etupuolellakin lisäsilmukat tarvitsi muistaa vasta jalkaterän kaavion viimeisen kuvion kohdalla ja ne sopivat siihen paremmin kuin hyvin.


Muokkasin sukkia vähän myös kantapään osalta. Jatkoin takana kierrettyä joustinta kantalapun ajan. Minusta sukat näyttävät aina hienommilta, jos kuviointi jatkuu kantapään yli.


Lanka on tuliaisherkku, jonka ostin vuosi sitten Edinburghista. Olin hekumoinut siitä herkkusukkia itselleni, mutta kun väri mätsää ihan prikulleen mekkoon, jonka ompelin ystävälle kesällä, on sukatkin suorastaan pakko pistää postikustin kyytiin. Onneksi lankaa jäi vielä jäljelle. Langan väri on upea, mutta muuten tämä uusi tuttavuus on vähän ristiriitaisia tuntemuksia herättävä. Lanka on 100% merinoa, mutta tuntuu käpälissä lähinnä puuvillalta. Vähän kuin se olisi värjätty niin puhki, ettei kuitu kestänyt sitä kärsimättä. Lanka tuntui siis kerällä kovalta ja karkealta koostumuksesta huolimatta, mutta oikeastaan valmiit sukat ovat taas aika pehmoiset. Ihme touhua.


Pari viikkoa sitten pienen karhunkierroksen vaeltajat eivät törmänneet karhuihin, mutta hämmentäviin sukankuvaajiin kylläkin.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...