lauantai 20. tammikuuta 2018

Vihdoinkin

Jotkut asiat ottavat aikansa. Tai sitten joku täällä on jokseenkin saamaton tiettyjen juttujen suhteen. En kyllä yhtään tiedä, että kuka.


Miten: Pyöröpuikot 2.75 mm ja 3.25 mm
Mistä: SnailYarn Merino Twist, 250 g
 Ravelryssa

Jos nyt aloitetaan aivan alusta, niin olen aika varma, että oli vuosi 2013, kun rakastuin päätä pahkaa upeaan pitsiseen neuletakkiin. Ainakin Ravelryn mukaan sen malli on lisätty Ravelryyn tuona vuonna. Vaan harmikseni heti totesin, että ohje oli osa kirjaa, jota en viitsisi ostaa, kun tämä oli ainoa kiinnostava malli siinä.


Vaan eipä hätä ole tämän näköinen! Vuonna 2014 ihana neuleystävä kertoi löytäneensä kyseisen ohjeen myös eräästä käsityölehdestä ja oli parhaillaan neulomassa sitä. Oman takkinsa valmistuttua toveri lähetti lehden minulle - kera mahtavien eläintarrojen, kiitos niistä! (Never forget 2014!)

Niin, että on ihan loogista, että jo vuonna 2017 minä nopsana likkana laitoin sitten oman takkini puikoille.


Että meikäneulojalla oli tarjolla huolella hillottu ja kypsytelty ohje. Siihen tarvittiin tietysti myös lankaa. Sain syksyllä SnailYarnin Valentinalta mielettömän lankapaketin postissa kiitokseksi siitä, että olin käyttänyt Laineen kanteen päätyneessä Utu-takissa hänen lankojaan. Yksi kiitospaketin langoista oli upean värinen Merino Twist -lanka. Värin nimi on Pistachio ja siinä on ihanasti sekaisin minttuisaa, vaaleaa vihreää ja hieman tummempia, rusehtavia kohtia. Päätin, että nyt oli korkea aika laittaa pitsitakki puikoille, kun kolme vyyhtiä ihkulankaa riittäisi siihen sopivasti.


Takki tietty neulottiin saumattomasti ylhäältä alas. Siinä on taka- ja etukappaleissa upeaa katedraalipitsiä ja simppelimpi pitsikuvio, joka kulkee paitsi hihoissa, myös kyljissä. Itse asiassa olin hillonnut ohjetta niin monta vuotta, että olin tyystin unohtanut suunnitelmani neuloa hihat kokonaan sileää. Noh, se juna meni jo. En jaksanut enää purkaa takinalkua siinä kohtaa, kun vihdoin muistin muokkaussuunnitelmani. Kiva se on näinkin, mutta vähän vähemmän pitsiä olisi luonut rauhallisemman yleisilmeen.


Katedraalipitsi on upean näköistä, mutta sen oppimisessa meni pitkään - enkä tainnut missään vaiheessa sitä ihan kokonaan muistaa ulkoa. Lisäksi alun raglanlisäykset oli sisällytetty pitsiin niin, että koko ajan sai vahdata kaaviosta, mitäs ihmettä sitä pitikään tässä kohtaa neuloa.


Takki on aika lyhyt, joten siitä tulee varmaan mekkojen kanssa käytettävä. Takissa ei ollut ollenkaan vyötärömuotoiluja, vaan hieman ennen helman joustinta neulottiin pätkä pitsiä pienemmillä puikoilla. Kai siinä oli ideana, että pitsiosio hieman kapenee ennen joustinta, joka menee reippaammin kasaan.

Takin hihat olivat minusta perin kummalliset. Ne olivat jo raglanlisäysten jälkeen ihan riittävän suuret ympärysmitaltaan, mutta kainalossa luotiin vielä 13+14 silmukkaa. Minulla on paksut käsivarret, mutta näissä hihoissa oli ihan liikaa mittaa minullekin. Toki hihojen kavennukset aloitettiin heti saman tien, mutta hihat asettuisivat paljon kauniimmin, jos niissä olisi alussa vähemmän silmukoita. Nyt näihin jäi kainaloihin rumat röllykät. Mutta tietenkään en heti silloin kainalon silmukoita luodessa tajunnut tehdä asialle jotain ja nyt on myöhäistä.


Ohjeen mukaan hihansuut käännettiin ja kiinnitettiin nurjalle. Minä päätin, että parempi överit kuin vajarit ja lisäsin käännökseen vielä nirkkoreunuksen. Siis, neuloin käännöskohdassa (2o yht, lk) -kerroksen. Inhoan käsin ompelemista, joten kiinnitin reunuksen nurjalle neulomalla päättelykerroksen yhteen hihan kanssa. Tämä ei kyllä ollut ihan paras mahdollinen idea, sillä nyt hihansuut tuppaavat kääntyilemään. Onneksi pingotus pelastaa ja saa kaiken asettumaan.


Kaiken kaikkiaan kerrassaan sievä takki ihanan värisestä langasta. Ja niin, kyllähän minä neulon kaiken aikaa maanisesti, että ei tässä laiskoja siinä mielessä olla. Mutta kyllä toisinaan on uskomattoman saamatonta, miten pitkään jotkut suunnitteilla olevat työt saavat odottaa toteutumistaan. Nyt kun takki on valmis, lykkään lehden eteenpäin seuraavalle ystävälle. Katsotaan, olisiko seuraava neuloja vähän nopeampi.

Neulisti

torstai 11. tammikuuta 2018

Torvisoittokunta

Tämän joulun teema oli selvästi suloiset neuleet suloisille pikkuihmisille. Tottahan toki myös pummitytölle piti pistää jotain puikoille.


Miten: Pyöröpuikot 3.5, 4.0 ja 5.0 mm
Mistä: Hedgehog Fibres DK, 325 g
Ravelryssa

Ensin alkoi Indie gift-a-long -alennus ja tuli selailtua melkoisen monta sataa alennuksessa olevaa ohjetta. Tähän kun törmäsin, tuli pakottava tarve pistää se heti puikoille. Sitten piti pohtia lankaa. Harkitsin ensin jotain edullisempaa, mutta kun päähän pälkähti ajatus, etten ole vielä kertaakaan kokeillut Siililangan paksumpaa versiota, niin se ajatushan ei sitten enää suostunut hiljenemään. Tämänhän pitäisi kuitenkin sietää jopa konepesu, eikä pienen ihmisen paita vie niin paljon lankaa... Että se joululahjahan lähti sitten lapasesta vauhdikkaasti.


Paita on kiva yhdistelmä tavallista sileää neuletta ja briossia, eli patenttineuletta. Neulominen aloitettiin poolokauluksesta. Se neulottiin kokonaan patenttineuleena ja yhdessä kohtaa aloitettiin kaavio, jossa kavennukset ja levennykset saavat briossin näyttämään ikään kuin palmikoilta, vaikkei siinä sellaisia tehdäkään.


Kauluksen jälkeen patenttia jatkettiin vain kaavion kohdalla ja muuten ryhdyttiin neulomaan sileää. Hartiat muotoiltiin lyhennetyin kerroksin. Ehdin jo miettiä itsekseni, että täytyypä säätää pääntiellekin muotoa lyhennetyin kerroksin, mutta kun ehdin sinne asti, niin sehän olikin kirjoitettu ohjeeseen juuri niin kuin olin päättänyt neuloa. Eri hyvä. Koska liian ylös tuleva pääntie ahdistaa herkästi kaulaa.


Helmaan tehtiin halkio ja neulottiin etu- ja takakappale erikseen. Takakappale tehtiin hieman etupuolta pidemmäksi. Helmassa on myös joustimen sijaan briossia ja paitaan tehtiin työläs, mutta kaiken vaivan arvoinen italialainen päättely. Siinä päättely tehdään neulalla niin, ettei päättelyreunaa näytä ikään kuin olevan ollenkaan. Reunasta tulee ihanan pyöreä, eikä siitä näe suoraan, mihin kohtaan neule loppuu. Mutta hommaa siinä on. Hihoissa sen sijaan neulottiin tavallinen joustin ja päättely.


Malli on kertakaikkisen ihana ja innosti pistämään patenttineuletta puikoille omassakin koossa. Ohje on todella kaunis, mutta siinä oli pieniä puutteita. Siinä oli esimerkiksi kyllä selostettu hienosti saksalainen tapa neuloa lyhennetyt kerrokset, mutta käytettiin niistä lyhennettä, jota ei kerrottu missään. Kyllähän sitä näin kokeneena neulojana ymmärtää, että tämä varmaan viittaa lyhennettyihin kerroksiin, mutta pitäisihän kaikki lyhenteet silti olla kirjoitettuna auki. Vaan jääpä sitä itselläkin omista ohjeista aina jotain pientä huomaamatta.


Neule myös aloitettiin italialaisella silmukoiden luomisella, jonka pitäisi tuottaa samanlainen reuna aloitukseen kuin tuo italialainen päättely tekee lopetusreunaan, mutta eipä tuo oikein onnistunut. En ole varma, oliko vika kirjoitetussa ohjeessa vai ohjeen lukijassa, mutta minä sain ohjetta seuraamalla nurjan ja oikeat silmukat menemään ristiin niin, ettei reunasta tullut mitenkään kovin kaunista. Näin kyllä ensimmäistä kerrosta neuloessa, että tämä menee pieleen, mutta päätin, että tuskin pummityttöni siihen kiinnittää huomiota.


Kaiken kaikkiaan projekti oli kiva ja valmistui huimaa vauhtia. Lanka oli ihanaa neulottavaa. Vielä kun tuon punaisen värin saisi näkymään kuvissakin oikein.

Neulisti

lauantai 6. tammikuuta 2018

Viimeinen ehtoollinen

Noin niin kuin neulojana ei ole paljon parempaa kuin täysin kaheli lankavärjäri, joka on valmis toteuttamaan haastavimmat ja hönöimmät tilaukset. Kas kun syksyn retriitissä pohdittiin PetrichorYarnsin upeaa Tardikseksi maalattua sukkalankkua ja ryhdyttiin miettimään, mitkä maalaukset olisivat sopivasti lankun mallisia. Minä hihkaisin, että Viimeinen ehtoollinen olisi sellainen just eikä melkein. Ja siitä jos jostain saisin isälle mahtavan joululahjan.



En meinannut ensin uskoa, että tilaukseni otettiin tosissaan vastaan. Onnea on värjärikaveri. <3


Ja jos värjäri oli kaheli tilauksen toteuttaessaan, niin olen minäkin saanut aika moneen kertaan kuulla olevani kaheli, kun kehtaan näin hienon lankun pistää purkaen ja neuloen sukiksi. Mutta hei, sehän se sukkalankkujen idea on!


Mitä: ihan vaan sukat / oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: PetrichorYarns Sock blank, 76 g
Ravelryssa

Tosiaankin, pistin lankun lihoiksi. Neuloin sukat isälle ihan omasta päästä, tai siis lankusta. Eh heh. Tällä kertaa olin niin fiksu, että jopa kirjasin tärkeimmät infot ylös, jotta toinen sukka oli mahdollisimman kivuton neulottava. Yleensä kun luotan siihen, että voihan kaiken aina laskea ensimmäisestä sukasta.



Sukkalankkujen neulominen on yleensäkin hauskaa, kun lankun kuviot muuttavat muotoaan sukiksi päätyessään. Tällä kertaa homma oli tavallistakin lystikkäämpää. Oli eri hauskaa katsella kuinka taas yksi opetuslapsi on kadonnut lankusta ja sukan varsi on kasvanut pituutta.



Neulojatoverit olivat myös kovin kiinnostuneita lankusta. Onnistuttiinpa lankusta löytämään jopa juopetteleva kissa, kun sitä katsoi toisesta suunnasta. What has been seen, cannot be unseen. Kovat olivat myös odotukset Jessen ilmestymisestä jalkapohjaan, mutta hän halusi tehdä vain tiikeriraitaa kakkossukan varteen. Hilpeyttä on herättänyt myös se, kun valmiita sukkia esitellessäni olen hihkaissut, että kolme opetuslasta jäi yli.


Ovat nämäkin melkoinen pari. Värit sattuivat menemään niin, että pariksi nämä tunnistaa vain toisen sukan varpaiden osalta. Mutta sehän se kai on sukkalankkujen viehätys, ettei etukäteen voi tietää, miltä sukat näyttävät. Isä ainakin tuntui tykkäävän ja isosti.

Neulisti

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Katsaus kuluneeseen vuoteen

Kulunut vuosi on ollut kovin neuleidentäyteinen! Vuoden aikana valmistui yhteensä 52 neuletyötä - sehän olisi neule joka viikolle. Lankaa näihin töihin upposi 27.642 kilometriä  ja 7.418 kg. Itse jännitän, ehtisinkö saada vielä yhden takin valmiiksi ennen kuin kello lyö puolta yötä.


Tänä vuonna sain valmiiksi 15 takkia/paitaa/mekkoa. Niistä kolme oli lasten koossa, muut aikuisille. Sainpa vihdoin valmiiksi myös edellisvuonna hulluuden puuskassa aloittamani kaksi pitsivahvuista paitaa.


Sukkia hyppi puikoille ja niiltä pois 13 paria. Suosikkijuttuina mainittakoon pariskuntasukat ja Vyyhdille kulkeutuneet sateenkaarisukat, joissa raidoitin kahta hieman erilaista harmaata.


Huiveja tein kahdeksan kappaletta. Laineen ensimmäisestä numerosta löytynyt Nordic arrows -huivi oli niin kiva neulottava, että nyt on puikoilla jo toinen samanmoinen.


Erilaisia päähineitä neuloin vain seitsemän ja käsiasioita vain kuusin kappalein. Tämä on ollut isompien projektien vuosi.


Niistä isommista töistä puheenollen: sain tänä vuonna valmiiksi kaksi peittoa. Toinen oli heti alkuvuodesta neulomani vauvanpeitto kaverille. Mutta se toinen, kuulkaa! Tänä vuonna sain vihdoin valmiiksi viimeisen pienen palasen vuosia työstämääni puffipeittoon. Jaa, miksikö siitä ei ole ollut blogissa kuvaa? No katsokaas, kun palaset on nyt kyllä yhdistetty, mutta mistäs saataisiin semmoinen päättelykeiju, joka piilottaisi vielä kaikki langanpäät palasten sisään? Toivottavasti pääsen palaamaan asiaan ensi vuoden vuosikatsauksessa.



2017 oli paitsi ahkera neulevuosi myös tuottelias neulesuunnitteluvuosi. Suunnittelin, laskin ja kirjoitin vuoden aikana ohjeen 17 neulemalliin! Suunnitteluvuoden kohokohtia olivat Utu-takin esiintyminen Laineen kakkosnumeron kannessa ja marraskuun lopussa julkaisemani e-kirja, The Girl Who Said Baa.


Omista ohjeista puheenollen, kun kello lyö 00.01, saan vihdoin lykätä Ravelryyn syksyllä Kuopion kalakukkoneulojien klubiin suunittelemani Hiplee-puseron. Harvoin neulon omiakaan ohjeita useampaan kertaan, mutta tiedän muutaman innokkaan HipleeKAListelijan ja ajattelin itsekin liittyä joukkoon. Kyllähän sitä ihminen kaksi Hipleetä tarvitsee, eikös? Tulkaahan Ravelryn puolelle mukaan KAListelemaan.


Onnellista neulevuotta kaikille!

Neulisti



torstai 28. joulukuuta 2017

Kissanainen

Jos seuraatte meikäneulojaa instan puolella, tiedätte minun osallistuneen tänä vuonna Indie Gift-a-long -tapahtumaan. Siinä valtaisa joukko neulesuunnittelijoita tarjosi viikon ajan ohjeitaan alennuksella ja sitten niistä porukalla KAListellaan joululahjoja. Tästäpä sain hyvän kimmokkeen vihdoin ostaa ja neuloa pitkään ihastelemani sukkaohjeen.


Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm
Mistä: SweetGeorgia Yarns "Party of five" Tough Love Sock Mini-skeins, 90 g
Ravelryssa

Sain Vyyhdiltä reilu vuosi sitten lahjaksi ihanan lankapaketin, joka piti sisällään viisi minivyyhtiä SweetGeorgia Yarnsin sukkalankaa toisiinsa sointuvissa väreissä. Hillosin sitä hyvän aikaa lankavarastossani, kunnes tästä löysin sille täydellisen projektin.


Oikeasti tämä kirjoneulesukkien ohje on suunniteltu kahdelle värille, mutta siinä oli juuri sopivasti kissarivistöjä, että kaikki viisi väriä pääsevät käyttöön vähintään kerran.


Sukat aloitetaan varpaista ja niissä tehdään kirjoneuleystävällisesti jälkijättöinen kantapää, jolloin kantapään kohdalle neulotaan vain jämälanka, joka sitten lopuksi puretaan pois ja poimitaan sen reunoilta silmukat kantapäätä varten. Kirjoneuleystävällinen tämä ohje oli, vaan ei käyttäjäystävällinen. Ohjeen mukaan kantapään jämälanka sijoitetaan kirjoneuleessa tietyille kerroksille, mutta missään ei kerrota, minkä mittainen kantapää tulee sitten valmiina olemaan. Että ei ollut mahdollista mitenkään pähkäillä, mikä on omalle jalalle oikea kohta kantapään langalle. Eihän sukkaohjetta voi niin kirjoittaa. Että tee kantapää tähän, se on hyvä paikka.


Minulla meni sukkien koko muutenkin vähän puihin. Ihan ensimmäiseksi nappasin vahingossa 2.5 mm puikot, vaikka yleensä neulon sukkani aina 2.25 mm puikoilla. Lisäksi lankakin oli sitten hiukan tavallista fingering-vahvuista sukkalankaa paksumpaa. Tässä kohtaa mies innostui, että hän voisi kyllä mieluusti tarjoutua sukkien loppusijoituspaikaksi. Mutta eipä tuo kirjoneule mahtunut herran kantapään yli. Että oikeastaan mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan. Mutta tuli suunnilleen tähän 39 jalkaan osuvat sukat. Ajattelin kuitenkin vielä pelata kierroksen sukkarulettia ja paketoida nämä naapuriin.


Nämä olivat hauska projekti, vaikka ohjeesta puuttuikin tuo olennainen kantapääinfo. Ja kovasti sievät sukat tuli, vaikka oma kirjoneulekädenjälki tuolta ikävästi irvisteleekin. Houkuttaisi hankkia pari sukkalankasettiä lisääkin, sen verran kivalta lanka tuntui neuloa. Tämähän olisi oikeasti tarkoitettu käytettäväksi gradienttina, jossa värit hissukseen liukuvat seuraavaan, mutta hoksasin sentään sotkea järjestyksen, jotta kirjoneule erottuu. En muuten varmaan ole ainoa, joka näkee mustan langan kohdalla Batmanin kissan sijaan?

Neulisti

maanantai 25. joulukuuta 2017

Yksisarvisia

Pienten ihmisten neuleet ovat mainioita. Eivät pelkästään siksi, että ne valmistuvat nopeammin kuin isojen ihmisten neuleet. Niissä voi monesti myös käyttää värejä, joita ei muuten pääsisi neulomaan.


Mitä: Little boxy / Joji Locatelli
Miten: Pyöröpuikot 2.5, 3.0 ja 3.5 mm
Mistä: Lystig Merino Sock, 146 g
Ravelryssa

Ihastuin Kuopion Superviikonlopussa Lystigin upeisiin karkkiväreihin. Erityisesti tähän mintunvihreään pohjaan, jonka päällä oli roiskeita kaikissa ihanissa karkkineonväreissä. Taitaa olla nimeltään My Little Pony. Olisipa onni neuloa moista, mutta en kyllä osaa kuvitella itseäni tämän värisessä paidassa. Onneksi osaan oikein hyvin kuvitella siinä erään kohta kuusi vuotta täyttävän nuoren neidon.


En ole koskaan neulonut Jojin hittimallia, aikuisten Boxya, mutta nyt tuli kokeiltua tämä lasten malli. Vähän tylsästi se neulottiin alhaalta ylöspäin. Ei sillä, että lahjaneuletta olisi muutenkaan voinut lähteä sovittelemaan. Mutta se tarkoitti sitä, että ennen kuin pääsi tekemään mitään mielenkiintoista, piti posotella pitkät pätkät sileää.


Kun lopulta jaksoi neuloa kädenteille asti, niin johan alkoi tapahtua. Etu- ja takakappaleiden yläosat neulottiin tietty erikseen ja sitten niissä tehtiin nurjia ja oikeita raitoja ja lyhennettyjä kerroksia ja vaikka mitä. Olin jo kerran saanut vartalon valmiiksi ja aloitellut hihaa, kun tulin siihen tulokseen, ettei kädentien mitta riitä ensinkään. Vika ei suinkaan ollut ohjeessa vaan mittanauhan käyttäjässä. Vinkkinä muille kerrottakoon, ettei kädentien korkeutta kannata mitata siitä reunimmaisen silmukan kohdalta, koska se pahalainen pissii linssiin minkä ehtii. Tarkistusmittaus hieman kauempana reunasta kertoi, että pituutta puuttui neljä senttiä. Että melkoinen valepukki se reunasilmukka! Mutta tulipa opittua.


Hihat hujahtivat valmiiksi kuin itsestään ja sitten jäljellä olikin enää pääntie. Siitä poimituilla silmukoilla neulottiin muutama kerros sileää, joiden annetaan rullata rauhassa. Tuli kyllä tehtyä vähän tollon töitä, kun neuloin pääntien ohjetta pienemmillä puikoilla. Nyt se on aika piukka. Toivottavasti mahtuu silti päälle!

Neulisti

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Joulukukkia

Serkku sai syksyllä tytön ja minä sain syksyllä hyvän syyn neuloa pikkuinen mekko.


Miten: Pyöröpuikko 3.25 mm
Mistä: Canon Hand Dyes William Sock, 88 g
Ravelryssa

Olen nähnyt niin monta somaa tällä mallilla toteutettua mekkoa, että olen vain odottanut tilaisuutta päästä itsekin neulomaan maailman sievimmän pikkiriikkisen mekon.


Ainoa onglema oli lanka! Niin kuulkaa, ei välttämättä helposti löydy 30 kilon joukosta sitä juuri oikeaa lankaa. Ainakaan, jos ohjeen mukaan sitä saattaisi mennä enemmän kuin yksi vyyhti. Kriisin paikka selvästi. Lopulta selailin muiden projekteja ja langanmenekkejä tullen siihen johtopäätökseen, että pienimpään kokoon voisi kuitenkin riittää yksi vyyhti. Paha vaan, että toisaalla oli vinkattu tämän ohjeen kokojen olevan vähän naftimman puoleisia. Ei muuta kuin säätämään.


Valikoin lankavarastosta mahdollisimman suurimetrisen fingering-vyyhdin ja lähdin urhoollisesti neulomaan. Tämä herkullinen vadelmanpunainen lanka oli lentänyt luokseni osana toissakesäisiä Tour de Sock -palkintolankoja. Se oli juuri sopivan hempeä olematta överi.

Mekon neulominen aloitettiin pääntieltä. Ensin neulottiin yläosa ainaoikeana tehden samalla raglanlisäyksiä hihoja varten ja edessä neulottiin suloinen lehtikaavio. Siinä kyllä oli virhe. Tai noh. Kaavio meni ihan niin kuin pitikin, mutta koska sen yhdellä kerroksella tehtiin enemmän kavennuksia kuin lisäyksiä, niin mekon silmukkaluku oli pielessä. Lisäsin puuttuvat silmukat itsekseni myöhemmin.


Taakse tehtiin korkea halkio, jotta pukeminen on helppoa. Hihat jätettiin odottamaan myöhempää ja helmaa varten lisättiin tuhottomasti silmukoita. Kun mekon sileällä osuudella oli riittoisasti pituutta, neulottiin helmaan ainaoikeaa ja lisää lehtikuvioita. Lopuksi tehtiin veikeä reikärivistöpäättely. Sama päättely tehtiin myös hihasilmukoille. Reikärivistöä sai kyllä venytellä melkoisesti, jotta sen sai näyttämään ohjeen mukaiselta piparkakkureunukselta.


Koska pelkäsin huhupuheiden mukaista napakkaa mitoitusta, lähdin neulomaan mekkoa suurimmassa koossa. Eihän olisi kovin mukava, jos se jäisi samantien pieneksi. Mutta koska suurin koko söisi enemmän kuin yhden vyyhdin lankaa, päätin kuitenkin neuloa helman sileän osuuden lyhyemmäksi. Tähtäsin siinä pienimmän koon mittaan, mutta kuten aiemmin on käynyt ilmi, en ole kovinkaan hyvä mittanauhan käyttäjä. Loppujen lopuksi helmasta taisi tulla hieman pienintäkin kokoa lyhyempi ja lopulta sitä lankaakin jäi yli vielä reippaasti. Että ihan nyt ei mennyt niin kuin piti, mutta tulipa neulottua maailman suloisin mekko.


Tämä lahjapostaus oli tarkoitus säästää aattoa myöhemmäksi, mutta huhu kertoi, että jossain oli availtu paketteja etukäteen. Niin juuri, sinä!

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...