keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kesäkukkia-sukkia

Jopas nyt sukatuttaa.


Mitä: Chrysanthemum frutescens / Hunter Hammersen
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Hedgehog Fibres Sock, 58 g
Ravelryssa

Viime vuosina on tullut kulutettua aika useinkin yliopiston vanhan juhlasalin penkkiä toisten väitöksiä kuunnellessa. Koska kyseessä on hyvin virallinen työjuttu, en ole vielä koskaan kehdannut ottaa neuletta mukaan. Mutta nyt oli vuorossa ystävän väitös ja luettuani väitöskirjan läpi ja todettuani, etten tule kyllä ymmärtämään tilaisuudesta juuri mitään, sain kaverilta armollisen luvan napata puikot mukaan.


Tiesin, että pitäisi olla jotain helppoa ja pientä neulottavaa. Semmoista, joka ei näy eikä kuulu. Ja koska en tietenkään valinnut sopivaa projektia edellisenä iltana, tuli aamulla hiukan kiirus. Niinpä nappasin ainoan valmiiksi kerityn sukkalangan ja sopivat puikot. Mallin ehtisi valita myöhemminkin.


No jaa. Ravelry-jonossani on keikkunut jo useamman vuoden hirmuisen kaunis, muttei kyllä tosiaankaan simppeli sukkamalli. Valitsin sen kuitenkin, koska oli korkea aika neuloa kyseiset sukat.

Tämä päivänkakkaralta nimensä saanut sukkamalli on osa Hunter Hammersenin ensimmäistä Knitter's curiosity cabinet -e-kirjaa. (Niin, tajuan kyllä, että kuvissa sen sijaan on voikukkia.) Sukat neulotaan varresta varpaisiin. Niissä tehdään aluksi käännetty nirkkoreunus ja sitten neulotaan upeaa pitsiä, joka on paljon helpompaa kuin miltä näyttää kuvassa. Mallikerran oppi nopeasti ulkoa. Kantapäässä tavalliseen tapaan nosteltiin joka toinen silmukka neulomatta, mutta nämä kantalaput olivatkin nurjaa neuletta, mistä tuli aika hauska pinta. Mallissa myös ehdotettiin tämmöisiä aika lyhyitä varsia. Ensin pidin sitä pöljänä, mutta sitten hoksasin, ettei minulla ole yksiäkään kesävillasukkia. Tai siis, että kesäkäytössä lyhyet varret voisivat toimia eri hyvin. Että näillä mennään.


Oikeasti sukan silmukat käskettiin luomaan väliaikaisella, purettavalla aloituksella kääntöreunaa varten, mutta minusta se oli tarpeetonta. Kunhan vaan piti huolen siitä, että loi silmukat riittävän löysällä käsialalla, ne sai helposti poimittua kääntöreunan yhdistämistä varten. Turhaa kikkailua oli siis helppo välttää. Lisäksi kaavio olisi jalkapöydän kohdalla pitänyt lopettaa eri kerrokselle, jolloin nuo oikeat rannut olisivat sivuilla eivätkä keskellä, mutta minusta tämäkin oli ihan yhtä nätti ratkaisu. Muuten olisin joutunut neulomaan suurimman osan jalkapöydästä nurjaa.


Loppujen lopuksi valitsemani vaikea sukkamalli osoittautuikin ihan helpoksi hommaksi. Kaiken huipuksi myös väitös oli haastavasta aiheesta huolimatta erittäin helppoa seurattavaa ja oli hyvin iloinen, että sukat etenivät kuin itsekseen sen kummemmin niitä pohtimatta.

Neulisti

torstai 15. kesäkuuta 2017

Rosala

Sain alkuvuodesta vallan ihanan yhteydenoton, kun Lankakauppa Kerän Marika kyseli, olisinko kiinnostunut suunnittelemaan kaupan omalle karitsanvillalangalle neuleohjeen. Meilläpäin ei ole tapana kieltäytyä karitsanvillasta! Niin, että Marika postitti minulle kasan lankaa ja minä suunnittelin langalle mieluusti takin.


Mitä: Rosala / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.5 mm
Mistä: Vänö Ull Lammull, 285 g
Ravelryssa

Koska ensin oli lanka, aloitetaan siitä. Se on kerrassaan ihanaa. Se on pehmeämpää kuin vauvan peppu, mutta pysyi ainakin minulla silti hyvin kasassa neuloessa. Lanka tuoksuu vielä sen lahjoittaneille karitsoille ja siinä on tallella villan luontainen lanoliini, mikä tekee langasta hiukan rasvaisen tuntuisen.



Tuoksu varmaan jakaa vähän mielipiteitä, mutta minä tykkään lampaisesta takistani. Valmiin takin pesu häivytti tuoksua tehokkaasti ja nyt sen huomaa vain, jos nuuhkii itse. (Ja joo, minähän nuuhkin. Vähän väliä.) Lanka tuntui lanoliinin vuoksi neuloessa vähän rasvaiselta, mutta pesun jälkeen neulepinta tuntuu vain upean samettiselta. Tykkäsin ihan mahdottomasti, jotta kiitos vaan tilaisuudesta.


Halusin suunnitella pehmolangalle yksinkertaisen mallin. Sellaisen pehmeän ja lohdullisen takin, johon kääriytyä, kun kaipaa hiukan pehmeämpää otetta elämään. Sellainen tästä tosiaankin tuli. Minun ainakin tulee heti hiukan hempeämpi, lempeämpi ja pehmeämpi olo, kun kiskaisen tämän aamulla päälle.



Takissa on täyspitkät raglanhihat ja resoria hihansuissa ja helmassa. Nappilista on ainaoikeaa ja pääntiellä on muutama kerros sileää, joka saa rullata. Takin kohokohtana on geometrinen pitsikuvio kyljissä ja hihoissa.



Ohjeesta löytyy kokoja yhdeksän kappaletta ja ohje on sekä suomeksi että englanniksi. Mallin on tarkoitus olla hiukan väljä, joten kannattaa valita koko, jonka rinnanympärys on n. 5 cm omaa rinnanympärystä suurempi.



Ohje on kirjoitettu sport-vahvuiselle langalle ja sitä tarvitsee malliin koosta riippuen 800-1200 m.


Ohjeen voi ostaa Ravelrysta alla olevaa linkkiä klikkaamalla. Kaiken huipuksi Lankakauppa Kerä tarjoaa alennuskoodin Vänö Ull -lankaan, jos haluatte neuloa omanne samasta langasta. Koodilla "rosalacardigan" saa 10% alennuksen. Aika huippua, eikö?


Niin, ja takin nimi. Malli sai nimensä Rosalan saarelta, jolla Kerä pitää päämajaansa.


Neulisti

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Sonetti Chiaogoon pyöröille


Sua vertaisinko muoviseen sukkapuikkoon?
Kauneudellasi ja kestävyydelläsi sen ylität;
Tiukka käsiala heikompia puikkoja vääntää,
ja aivan liian jäykkä on toisten kaapeli.
Toisinaan liian tahmeasti lanka puikoilla kulkee
ja usein on se vaikea tylpällä puikolla koukata.
Ja kauneimmankin liitoskohta lopulta katkeaa,
ehkä sattumalta tai säälimättä vanhetessaan:
Mutta sun punainen kaapelisi ei katkea,
eikä menetä kimmoisuuttaan,
eikä puikkosi taivu vaikka rystyset valkeana puristankin,
kun terävät puikonkärkesi lankaa metsästävät.
Niin kauan kuin kädet kestävät ja silmät näkevät
Niin kauan neulon sukkia ja neulon niitä näillä puikoilla.
 -Knitspeare, sonetti 18



Mitä: Delbert / Rachel Coopey
Miten: Chiagoon pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Wollmeise Pure + Coopknits SocksYEAH!, 102 + 57 g

Minun sukat Ravelryssa
Miehen sukat Ravelryssa
Menneinä vuosikymmeninä oli tapana hankkia identtiset tuulipuvut ja käydä yhdessä iltalenkillä. Tällaiseen toimintaan en veny, mutta neulojan vastineena neuloin meille identtiset villasukat - eri langoista sentään.


Ajatus on muhinut päässä jo pitkään ja nyt sen vihdoin toteutin. Ensi töiksi piti etsiä sopivasti unisex malli. Ei siis pitsiä. Palmikkoon olen saanut muutaman vuoden käännytystyön jälkeen myös miehen mieltymään. Lopulta vastaan tuli palmikkomalli, jonka ehdottomasti halusin omaankin jalkaan, vaikken erityisesti palmikoiden neulomisesta nautikaan.


Koska kahdet sukat peräjälkeen samalla mallilla tarkoittaa yhteensä N.E.L.J.Ä.Ä. identtistä sukkaa, on syytä tehdä varotoimia, joilla varmistetaan työn keskenjäämättömyys. Ehdottoman tärkeää oli aloittaa isompitöisillä miehen sukilla. Niistä jälkimmäisen kohdalla yritti iskeä toisen sukan syndrooma ja kakkossukka sai jäädä jäähylle kuukaudeksi. Lopulta sisuunnuin ja päätin tehdä aloitetun työn loppuun kunnialla.


Pakkasin työmatkalle mukaan ainoastaan keskeneräiset sukat ja langan omiini. Kaksi päivää esitelmiä kuunnellessa ja junassa istuessa homma edistyikin mallikkaasti. Miehen kakkossukka tuli lopulta tehtyä loppuun, ja näiden kookkaiden sukkien jälkeen omien sukkien neulominen tuntui pikku hommalta.


Sukkien kokoero oli lähes naurettava, kun neuloin miehen sukat 72 silmukalla Wollmeisesta, joka on tavallista fingering-sukkalankaa paksumpaa ja omat sukat neuloin 64 silmukalla SocksYEAH!-langasta, joka taas on fingeringiä ohuempaa. Yleensä 64 s on minulle liikaa, sillä pidän tiukoista sukista, mutta tällä langalla ja palmikkomallilla sukat istuvat kuin hansikas. Tai siis. No, tajuatte varmaan.


Itse ohje oli selkeä ja helppo. Sukissa tehdään neljässä kohtaa palmikon kieputuksia 10 s alueella edes takaisin ja muuten neulotaan erilaisia joustinneuleita. Eri koissa tulee vain eri määrä oikeita silmukoita palmikkoalueiden väliin. Kantapäässä jatketaan vaihtelevaa joustinneulepintaa. Sukista tuli hirvittävän söpöt ja kauniit, mutta en tosiaan varsinaisesti nauti palmikoiden kääntelystä, vaikka se suht kätevästi hoituukin ilman palmikkopuikkoa.



Mutta sitten, palatakseni otsikkoon: edellisen postauksen väriläiskäsukat tuli neulottua Karbonzin hiilikuitupuikoilla ja nämä sukat neuloin Chiaogoon Red Lace -pyöröillä. Ja kuulkaa, ero oli kuin yöllä ja päivällä! En enää ikinä aio neuloa sukkia vapaaehtoisesti millään muilla puikoilla kuin armailla Chiaogooillani. Voi, kuinka olen koskaan saattanut muita käyttää? Kaikissa muissa puikoissa on jotain pientä, mikä nyppii: on liian tylppää puikon päätä, jäykkää ja kiharaista kaapelia. Tai sitten vähintään kaapelin ja puikon liitoskohdassa on jotain, mihin lanka tökkää koko ajan. Vaan ei Chiaogooissa. Pitsipuikkoina niissä on niin terävä pää, ettei mikään silmukka pysty niitä väistämään. Punainen kaapeli on joustava, kimmoisa ja kestävän tuntuinen. Ah ja voih. Pistinpä sitten heti seuraavatkin sukat puikoille, kun neulominen näillä puikoilla on niin nautinto.


Ei muuten ole maksettu mainos, ihan vaan onnellisen neulojan tunnustuksia.

Neulisti

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Sukkamatto

Kuten aiemmin kerroin, Kieroissa puikoissa oli sukkamattomaalauspaja. (Oletteko koskaan pistäneet merkille, miten kovasti pidän yhdysyhdysyhdyssanoista?) Ja tietty sukkamatosta piti neuloa sukat.


Mitä: Vanilla is the new black / Anneh Fletcher
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Itse maalattu sukkamatto, 63 g
Ravelryssa

Sukkamaton maalaaminen ei tämän maton kohdalla ollut niinkään maalaamista kuin roiskimista. Täytin pipetin milloin keltaisella, pinkillä, vihreällä, violetilla ja milloin mustalla, ja roiskin menemään. Puolet hauskuudesta tuli värin kauniista leviämisestä sukkamatolle ja puolet pipetin pörinä-äänistä. Huumorintajuni taisi sen viikonlopun osalta olla viisivuotiaan tasolla. Mutta hei, hulluilla on halvat huvit.


Värien roiskiminen oli niin hauskaa puuhaa, etten missään vaiheessa muistanut katsoa, menevätkö värit oikeasti maton läpi myös sinne nurjalle puolelle. Eivät nimittäin menneet. Tarkoituksena oli väri-ilottelu, mutta maton toinen puoli jäi lähes valkoiseksi, mikä sitten näkyy myös valmiissa sukissa vaalentavana efektinä. Onhan näissä väriä, mutta ei niin syvinä sävyinä kuin oli ajatus.


Koska sukkamatossa lanka saa väreineen olla pääosassa, sukat piti neuloa sileänä. Koska ihan perussukat eivät kiinnosta kuitenkaan neulomiskokemuksena, päätin hauskuuttaa itseäni kantapäällä. Ajattelin ensin, etten jaksa kaivaa ohjetta esiin, vaan teen kantapään omasta päästä. Tässä sukkaohjeessa on kuitenkin niin simppeli kantis, että tulin ihan sattumalta tehneeksi sen juuri ohjeen mukaisesti, niin merkkasin nyt sitten noudattaneeni ohjetta.


Neulomisessa hauskinta oli seurata, miten värien asettuminen muuttui, kun purin mattoa ja neuloin sitä sukaksi. Maton aloituspää oli jäänyt valkoiseksi, niin toisessa sukassa on valkoinen resori ja toisessa ei. Onpa itse värjätyn näköistä.


Värien leikkiä seuratessa alkoi näyttää kovasti siltä, että neulon toverin sukkia, enkä omiani. Jos joku näyttäisi näitä sukkia ja kysyisi, kenen ne mahtavat olla, veikkaisin kyllä kaveria enkä itseäni. Että ei jäänyt vaihtoehtoja, piti neuloa yhtä kokoa itselle liian isot. Toki sitten kuvausreissulla vaalea lanka likaantui sukanpohjista niin pahasti, että saas nähdä, noinko nämä kelpaavat enää kaverille.

Neulisti

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Sielukas

Suunnittelukärpänen on puraissut ja pahasti. Tai siis hyvästi. Mutta vähän hankalampi juttu se on silloin, jos on juuri luvannut suunnitella ja neuloa jotain ihan muuta ja sitten iskee inspiraatio ja heti pitäisi päästä aloittamaan, muttei voi. Onneksi inspis ei ehtinyt haihtua sillä välin, kun hoidin muita neulevelvollisuuksia, niin jotta nyt voin esitellä teille uusimman neulemallini.


Mitä: Soulful / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 2.5 mm ja 3.0 mm
Mistä: Holst Garn Coast, 144 g
Ravelryssa

Tuli visio henkäyksen kevyestä kevät-/kesätakista, jossa olisi minulle epätavallisen korkea pääntie, mutta sen alapuolella ikäänkuin avarampi pitsinen pääntie. Ryntäsin TitiTyyn neuleillan alkajaisiksi Holst-hyllyille sopivaa värittömyyttä etsimään. Kyllä oli vaikea valinta kaikkien niiden ihanien harmahtavan valkoisten ja beigehköjen keskellä. Toveria tarvittiin apuun ja silti valinnasta ei tahtonut tulla mitään. Alunperin ajattelin takkiin Holstin uutta Tidesiä, mutta kun siinä ei ollut saatavilla juuri tätä valitsemaani väriä ja Tidesin tarjolla ollut vaihtoehto näytti tämän vieressä kovin sieluttomalta. Nih! Epäväritkin voivat olla kovin sielukkaita. Siitä takille nimi.


Takki neulotaan ylhäältä alaspäin ja siinä on istutetut hihat. Uanin neuloneille siis tuttua kauraa. Lisämielenkiintoa tuo etukappaleissa oleva pitsi, joka hiljakseen hiipuu hävyksiin. Pidän siitä, että pitsi muodostaa ikään kuin v-aukkoisen pääntien tuohon varsinaisen resorin alapuolelle.


Takissa tehdään vyötärömuotoiluja ja siinä on 3/4-hihat. Pääntielle, helmaan ja hihansuihin tulee kierrettyä joustinta. Pääntien resori on hyvä neuloa pienemmillä puikoilla, jotta siitä tulee riittävän napakka. Nappeja tähän yksilöön upposi 14 kpl. Nappilistakin on kierrettyä joustinta.


Parasta takissa on kauniin pitsin lisäksi sen keveys. Tähän M2-koon takkiin meni alle 3 kerää Coastia! Ei siis juuri mitään. Neule on kevyt ja lempeä päällä ja langasta on puolet puuvillaa, mikä tekee siitä erinomaisen juuri tämmöisiin kesäneuleisiin.


Tuttuun tapaan ohjeesta löytyy 9 kokoa ja ohje on tarjolla suomeksi ja englanniksi. Pitsistä on kaavio ja englanninkielisessä ohjeessa myös sanalliset ohjeet.


Takissa on lisäksi pikkuruiset taskut, jotka nekin neulotaan täysin saumattomasti. Tekniikkaan on ohjeessa kuvallinen opastus. Ohjeen voi ostaa Ravelrysta tämän linkin takaa.




Miten on, huvittaisiko KAListella? Saataisiinko kesän neulefestareille sielukas yhteiskuva kasaan? TitiTyy, joka sponssasi langat suunnittelutyöhön, on luvannut myös tarjota palkinnon KAListeluun. Tulkaa Ravelryn puolelle turinoimaan lankavalinnoista ja takin etenemisestä.

Neulisti

lauantai 27. toukokuuta 2017

Kerran vielä pojat!

Tai siis naiset. Tai siis nainen. Äh... Sitä vaan siis, että neuloin uudestaan samasta ohjeesta, mitä ei kovin usein tapahdu.


Mitä: Matrimonio bolero / hand made by fasOLA
Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: BC Garn Jaipur Fino, 36 g
Ravelryssa

Kai joka kaveriporukassa on se yksi tyyppi, joka toisten puhuessa tulevista juhlistaan pohtii vaan, että mitäs hän voisi sinne juhlakalun ylle neuloa/ommella? Vai oonko se vaan minä?


Joskus käy niin onnellisesti, että työkavereista saa itselleen ihan oikeita kavereita ja jopa ystäviä. Heti, kun toveri kertoi väitöspäivän olevan päätetty, odotin vain tilaisuutta tarjoutua neulomaan juhla-asuun sopivan pitsiboleron. Se on nääs mahtavaa, kun voi samalla kertaa olla ihan tosissaan avuksi ja pääsee samalla antamaan lämmöllä neulotun lahjan. Kaksi kärpästä, yksi isku ja silleen.


Ei tarvinut näyttää kuin yksi kuva tästä mallista, johon kaikki aina päätyvät, kun se oli jo hyväksytty hyväksi suunnitelmaksi. Niin vähän epäilinkin. Toissa kesänä lupasin neuloa serkun häihin boleron ja silloin yritin tarjota vaikka mitä eri vaihtoehtoja tietäen, että tähän sitä kuitenkin päädytään. Enää en pyristellyt mallin suosiota vastaan, vaan tarjosin sitä suosiolla heti.


Käytiin yhdessä valitsemassa juhlamekon kanssa yhteen sopiva väri ja sovittiin, että teen tällä kertaa vähän ohjetta lyhyemmät hihat. Jätin niistä kaksi reunimmaista lehtikuviota pois.


Mallihan neulotaan siis hihansuusta hihansuuhun yhtenä palana ja lopuksi ommellaan hihasaumat ja virkataan reunus. Viimeksi tätä neuloessa nurisin ohjeesta, mutta tällä kertaa seurasin kirjallisten ohjeiden sijasta pelkkiä pitsikaavioita, enkä törmännyt ongelmiin kertaakaan.


Pisteet kaverille, joka lähti mukisematta juhlamekossa metsään pönöttämään, että sain blogiin kuvat. Ja onnea väitökseen, hyvin se menee!

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...