perjantai 30. syyskuuta 2011

Lämmikettä syksyyn

Seuraava neule puikoilta pois! Ei onneksi siksi, että pitäisi purkaa, vaan siksi, että se valmistui. :)


Neule on hyvin yksinkertainen, mutta uutta ja jännittävää oli se, etten ole ennen neulonut takkia. Tästä tuli kyllä tosi lämmin, tarkenee pitkälle syksyyn.


Ohje oli Kim Hargreavesin Winter ja lankana Dropsin Andes. Takkiin kului lankaa tasan 1 kg ja aikaa tasan viikko. Ihanan nopeasti eteni, kun oli paksu lanka ja paksut puikot. Lanka oli taivaallisen pehmeää ja tuntui neuloessani hellivän käsiäni - ominaisuus, jota todella arvostan langassa.


Olen lopputulokseen tyytyväinen, mutta olisi pitänyt tehdä yhtä kokoa pienempi. Onneksi tämä saakin olla malliltaan väljä.


Mitä: Winter / Kim Hargreaves
Miten: Neulonta
Mistä: Drops Andes, 1 kg

Hargreavesin kirjat ovat minusta hirmuisen kauniisti tehtyjä ja kuvat upeita. Siksi olikin hurja kohteliaisuus, kun näytin mallin kirjasta miehelleni ja hän totesi heti: "Paljon paremmin sopii sulle kuin tuollaiselle rimpulalle!" :D


Pahoittelut kuvanlaadusta; aurinkoinen syyspäivä, keittiöjakkara alustana ja ensitutustuminen kameran itselaukaisemiseen ei välttämättä ollut paras mahdollinen yhdistelmä.

Seuraavaksi täytynee välipalana neuloa yhdet joululahjatossut. Itselle ja anopille tehdyt ovat jo valmiina ja odottamassa huovutusta. Pesen sitten koko köörin kerralla, niin joko kaikki onnistuvat tai sitten ei mikään.

Neulisti

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Haruni-huivi


Minulla oli kesällä muutama kerä Dropsin sinistä Safrania ja ajatuksissa jonkinlainen huivi. Google-ystäväni avulla päädyin Lankaa mutkalle -blogiin, josta löytyi Emily Rossin ihana Haruni-huivi.


Mitä: Haruni-huivi / Emily Ross
Miten: Neulonta
Mistä: Drops Safran

Neule on ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta sain vasta eilen illalla aikaiseksi laittaa sen pingotukseen. Tämä oli itse asiassa ensimmäinen työ, jolle kokeilin pingotusta, ja olisihan sen voinut paremminkin tehdä. Varsinkin kärki jäi vähän rumasti mutkalle, kuten kuvasta näkyy. Hyviä (huivin)pingotusohjeita otetaan ilolla vastaan! Minä laitoin pyyhkeen matolle ja neulasin huivin kiinni molempiin. Sitten laitoin toisen pyyhkeen päälle ja ison rahin painoksi.


Minulla ei ole kovin paljoa kokemusta huivien neulomisesta ja olinkin aluksi hieman eksyksissä. Olin ehtinyt neuloa jo monta kerrosta, ennen kuin hahmotin aloittaneeni suoran reunan keskeltä enkä suinkaan kärjestä. Se ei onneksi varsinaisesti matkaa haitannut, vaan pääsin perille kuitenkin. Ensimmäiseksi pitsihuiviyritelmäksi kai ihan kelpo.

Vyyhti

maanantai 26. syyskuuta 2011

Turkoosia

Kantalankakaupassani Poppelissa oli keväällä Dropsin villalankojen alennusmyynti ja hamstrasin sieltä Alpaca-lankaa neljässä värissä. Tästä turkoosista olen jo aiemmin tehnyt neulepaidan ja tykästyin väriin niin kovasti, että lisää piti saada.


Eräs huivi kaipasi kaveria, joten päätin käyttää langan sormikkaisiin ja pipoon. Sain sormikkaat valmiiksi jo kesällä ja ne ovatkin odotelleet käyttöön pääsemistä ihan viime aikoihin asti. Malli on oma mukaelma Dropsin palmikollisista sormikkaista. Kaksinkertaisesta langasta neulottu pipo on aloitettu kärjestä ja valmistui nopsaan.


Mitä: Sormikkaat ja pipo / ohje Dropsilta
Miten: Neulonta
Mistä: Drops Alpaca

Vyyhti

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Vaarallista touhua

Sormet tuntuvat murtuneilta ja viime yönä melkein katkaisin koukun! Kuinka moni onnistuu murtamaan virkkuukoukun keskeltä kahtia? Ei onneksi katkennut kokonaan, mutta komea räksähdys siitä kuului ja saa nähdä, miten pitkälle koukulla enää pötkitään. Olin tietenkin virkkaamassa nyt niin trendikkäitä matonkudekoreja.


Lankalipasto on ääriään myöten täynnä ja keskeneräisen työn säilyttäminen olohuoneen lattialla vihreä-valkoisessa muovipussissa ei ole kovinkaan onnistunut sisustuselementti. Niinpä innostuin virkkaamaan itselleni matonkuteista koreja, joihin voisin tämän hetken tärkeimmät lankakerät ja puikot säilöä. Lopputulokseen olen hyvin tyytyväinen, mutta sormet ovat aivan mustelmilla - sen verran tiukasti on virkattava, jotta korit pysyvät hyvin muodossaan.

Koreihin löytyisi ohjeita monista käsityö- ja sisustuslehdistä, mutta päätin keksiä ohjeen itse sitä mukaa, kun virkkasin. En ole ainakaan itse törmännyt missään lehdessä ohjeeseen kulmikasta koria varten, mutta hyvin tuo tuntui onnistuvan. Tein pohjan kiinteillä silmukoilla ja aina kulmissa tein kaksi ks samaan silmukkaan. Korin reunat tein pylväistä. Matonkudetta jäi vielä yli, joten eilen piti testata pyöreää koria, kaunis tuli siitäkin. Yhteensä nämä söivät hieman yli 2 kg matonkudetta.

Ja neliskulmainen kori on juuri sopivan kokoinen, jotta sen voi lykätä olohuoneen kirjahyllyyn, jos se on tyhjillään. :)


Mitä: Sisustuskoreja / oma ohje
Miten: Virkkaus
Mistä: Matonkude

Neulisti

10 pientä lankakerää. Kertomuksia kätteni töistä.

Kerästä ketjusilmukoiksi
Varhaisin käsitöihin liittyvä muistoni on – kuten varmasti monilla muillakin – mummon opettamat ketjusilmukat alle kouluikäisenä. Ensimmäisiä töitä taisi olla lelukoiran talutushihna.

Pastelli violetti ja räikeä persikka ne yhteen soppii
Ympyrän opittuani väkersin mummolle kauneista kauneimman kiharareunaisen pannulapun. Epäilen, oliko lappu koskaan käytössä, mutta sen verran näkyvällä paikalla keittiössä se roikkui ihan viime vuosiin saakka, että taisi mummo olla melkoisen otettu lahjasta.

Lennokkaita langanpätkiä
Kuka nyt ympyrään haluaisi jämähtää? Eräänä kesänä päivitin virkkuuni kolmiulotteiseksi palloksi ja keksin päällystää niillä marmorikuulia. Pitkä heittohäntä takasi sen, että kuulaan sai paitsi vauhtia, myös paremmat paikantamisominaisuudet. Lienee itsestään selvää, että koko serkusjoukko halusi pian samanlaiset.

Puikoilta pannaksi
Neulomisen taisin opetella vasta koulussa käsityötunnilla. Ensimmäinen työni oli panta suojaamaan korvia syksyn viimalta. Seuraavina vuosina edistyin vähitellen lapasten ja villasukkien kautta aina baskeriin saakka. Värivalinnat olivat lähes yhtä hehkeitä kuin pannulapussa. Yläasteen opettaja pakotti käyttämään tunneilla tehtyjä vaatteita koulussa numeron alennuksen uhalla.

 
Paksua ja punaista
Ensimmäisille kunnon lankaostoksille mentiin äidin kanssa kaupungin ainoaan pikkuruiseen käsityökauppaan. Paksusta syvänpunaisesta langasta tehtiin ensin kaulahuivi, jonka loppupää oli valitettavan paljon leveämpi kuin alkupää ("päättele löyhästi ettei kiristä"), ja sitten ylisuuri pipo, jonka kavennukset olivat vähintäänkin mielikuvituksekkaat. Tumma villakangastakki oli näiden myötä aina täynnä punaista höytyvää.

Höytyväistä huiviksi
Käsityöinnostukseni oli parhaimmillaankin hyvin kausittaista ja esimerkiksi lukioajan kiireissä jäi lähes kokonaan. Jyväskylään muutettuani kuljin kuitenkin eräänä päivänä tavaratalon lankaosaston ohi. Tai pikemminkin olin aikeissa kulkea, kunnes näin jotakin ruskeaa ja pehmoista. Kotona Novitan Teddystä syntyi kolmiohuivi kaupassa esillä ollutta verkkoponchoa mukaillen.


Kukkasia koukulla
Kuten on kenties huomattavissa, olen ollut neulojana ja virkkaajana hyvin villi ja vapaa – mieleeni ei kai oikein koskaan tullut, että töihin voisi saada apua muiden tekemistä ohjeista tarvitsematta itse kokeilla yrityksen ja erehdyksen kautta. Siksi olikin hieman tekemistä, että opin ymmärtämään jotain niistä kummallisista lyhenteistä, joita nämä tekstit vilisivät. Ensimmäinen ihan kunnon ohjeesta tehty työni (ainakin kouluaikojen jälkeen) oli virkattu valkoinen kolmiohuivi kukkakuviolla.

Luikurikeinoilla lahjaksi
Kun olimme vasta alkaneet seurustella mieheni kanssa, päätin osoittaa hänelle välittämistäni. Päätin tehdä lapaset – eikä mitä tahansa lapasia, vaan nimenomaan mittojen mukaan tehdyt. Olisi kuitenkin ollut ehkä hieman epäilyttävää, jos olisin mennyt tutkimaan käsiä mittanauhan kanssa, joten päätin juonia tiedon toista kautta: mieheltä itseltään. "Luuletko, että keskisormen ja peukalon suhde on kaikilla sama? Jos mitataan omamme ja katsotaan, onko etusormi molemmilla suhteessa yhtä paljon pidempi?" Kylläpä oli mies yllättynyt, kun sai sopivat lapaset käteen. (Siis ihan todella yllättynyt, niin älyttömältä kuin se nyt kuulostaakin.)



Kun kerä ei riitä
Aika pitkään meni, ennen kuin vihdoin uskaltauduin pienempien näpertelyjen jälkeen tarttua lopulta villapaidan ohjeeseen (kuva Novitan). Pyöreänä neulottu reuna oli hauska ja tekeminen sujui ihan mukavasti. Eihän se ensimmäinen tekele tietenkään voi täydellisesti onnistua ja vaikka paita muuten olikin ihan kohtuullinen, oli se vähän liian suuri. Yritin pitää sitä päällä pari kertaa, mutta lopulta paita päätyi äidilleni.

Syrjähyppyjä
Vaikka virkkaus ja etenkin neulominen ovat lempitekniikoitani, tulee toisinaan kuljettua myös muita polkuja. Äitini ansiosta eräs vanha ompelukone löysi tiensä kotiini ja olemme tutustuneet pikkuhiljaa ja varovasti pitkän tauon jälkeen. Satunnaisemmin myös muut kätten työt askartelusta maalaukseen ja huovutuksesta paperin tekoon saattavat kuulua repertuaariin, ja onpa työn alla parhaillaan myös vanhan kaapin kunnostusta. Saapa nähdä, mitä blogiin siis vielä kertyykään.

Tervetuloa lukemaan,
toivottaa

Vyyhti





 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...