torstai 28. tammikuuta 2016

Lämpöistä päälle

Kylläpä olikin kylmä alkuvuosi lämpimän joulukuun jälkeen! Onneksi laitoin joulun jälkeen puikoille myssyn Nöttöselle, sillä lämpimälle hatulle on todellakin ollut tarvetta.



Mitä: Cable Knit Beanie pattern with earflaps / Ashlee Prisbrey (omin muokkauksin)
Miten: 6 mm pyöröpuikoilla
Mistä: BC Garn Semilla Grosso, 100 g


Olin varta vasten ostanut talvihaalarin väreihin sopivaa lankaa, mutta sillepä ei löytynykään ihan mieleistä ohjetta. Lopulta vastaan tuli Ashlee Prisbreyn myssy, joka olikin malliltaan tosi kiva.


Myssystä tulikin poimittua lähinnä silmukkamäärät ja malli, mutta itse toteutuksesta tuli lopulta aika erilainen. Väliaikaisen aloituksen sijaan aloitin Judyn taika-aloituksella, jotta vältyin silmukoinnilta. Tämä aiheutti vähän hankaluuksia alkumetreillä, sillä kerrosta ei suinkaan aloitettu pipon reunasta. Onneksi muutaman kerroksen jälkeen olin päässyt kärryille kuviosta ja sain posotella rauhassa korvaläppiin asti.


Koska halusin taatusti lämpimän myssyn, tein korvaläpät kaksinkertaisena suljettuna neuleena ja lisäsin päihin i-cord-nyörit. Läppien jälkeen lankaa riitti vielä reilusti, joten päätin tehdä lisäksi "hikipannan" myssyn sisälle, jotta korvat ihan-ihan varmasti pysyvät lämpimänä. Myssy muotoutui tehdessä, joten päädyinkin tässä vaiheessa poimimaan jo kerran pääteltyjä silmukoita – ei ihan se elegantein ratkaisu, mutta pari kerrosta nurjaa saumakohdassa pelasti tilanteen.


Kuulemma "pallot" tähän vielä tarvittaisiin. Lanka kului lähes viimeistä metriä myöten, joten samasta väristä tupsuja ei enää saa. Jos asia tulee vielä uudestaan esille, niin pitänee ryhtyä askarteluhommiin yhdessä loppukäyttäjän kanssa.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Äijäbling

Kävin himoneulojien tukiryhmätovereiden kanssa syksyllä kässämessuilla. Puffalan puodin kojulla käteeni tarttui musteen tai yötaivaan värinen vyyhti pehmoista lankaa, jonka säikeiden lomassa läikehti hienoisesti glitteriä. Itse en sen värisiä sukkia ehkä osaisi käyttää ja väri oli minusta komean miehekäs, niin aloin tovereilta udella, voisiko langasta neuloa miehelle sukat. En oikein saanut vastauksista selvää kaiken sen naurun keskeltä. Ilmeisesti toverit eivät ihan uskoneet, että mieheni suostuisi blingsukkia käyttämään. Ei muuten alkuun uskonut mieskään, mutta hah, näytinpä kaikille.


Mitä: Drakar / Nathan Taylor
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Puffalan Glitter Sukka, 75 g
Ravelryssa

Jääräpää kun olen, nappasin langan mukaani ja kotona esittelin sitä omalle kullalle. Kulta meinasi tukehtua kahviinsa, kun näki kimmeltävän langan. Ensimmäinen reaktio siis oli kovin järkyttynyt, mutta kun riittävän moneen kertaan hoin "Jos teen sulle tästä sukat, käytätkö niitä?", tulkitsin lopulta viimeiset muminat tarkoittamaan sitä, että minua ei varsinaisesti kielletty.

Idioottivarmaan itsensäkiduttajatapaan keksin pari viikkoa ennen joulua, että vielähän tässä ehtisi ne sukat pukinkonttiin pyöräyttää. Mallia ei tarvinut miettiä pitkään, sillä mies oli itse aikoinaan valinnut useammankin mieleisen mallin, kun ensimmäistä kertaa neuloin hänelle sukkia. Tämä lohikäärmeiksi nimetty sukkamalli natsasi hienosti yhteen kimmeltävän mustan langan kanssa. Ihan ovat lohikäärmeen suomuja, jotka auringossa kimmeltävät. Varsin miehekästä siis.


Sukissa vuorottelevat pysty- ja poikittaissuunnassa neulotut nurjan ja oikean raidat. Niiden rajalla kulkee yhden silmukan levyinen siksakkia muodostava palmikko. Lisäksi kantapään kiiloissa kulkee samanlaista sievää siksakkia, mutta mikään tästä ei tietenkään näin talvisella säällä lähes mustasta langasta erotu. Mutta voitten tämän kaiken nyt kätevästi kuvitella näihin tummanpuhuviin kuviin.

Itse neulominen oli varsin kaistapäinen prosessi. Ohje vaati keskittymistä, eikä näiden neulomista voinut rajata vain niihin hetkiin, kun olisin yksin ennen joulua. Edellisenä jouluna onnistuin neulomaan miehelle salaa sukat hänen vierellään sohvalla pötkötellessä, koska miekkonen ei vaan koskaan kysynyt, mitä neulon. Ajattelin kuitenkin, että eihän se nyt samaan temppuun kahdesti voi mennä? Eihän? Etenkään, kun kyseinen lanka oli sille jo esitelty. Vai voiko? Päätin kokeilla ja ajattelin, etten ota sitä turhan raskaasti, jos jään kiinni lahjaneulonnasta. Sittenpä ei vaan ylläty jouluaattona. Useampaan kertaan huomasin miehen tuijottavan neulomistani ja ajattelin monesti, että onko se vaan kohtelias, eikä sano mitään ääneen. Toisaalta oli ihan yhtä mahdollista, että herran katse ehkä osoittaa neulomukseni suuntaan, mutta mitään ei välttämättä välity aivoihin asti. Että jospa vaan olen hiljaa ja selvitän asian sitten aattona. Ja kylläpä sain lahjoja avattaessa makeat naurut, sillä täysin oli jälleen yllätyksenä pysynyt tämäkin sukkaprojekti.


Ohje oli muuten toimiva, mutta toisen sukan silmukoiden asettelussa puikoille ei ollut järjen hiventä. Siinä olisi jätetty kerroksen vaihtumiskohta poikittaisten raitojen kohdalle niin, että nurjat ja oikeat raidat muodostaisivat typerää tikapuuta koko sukan mitalta. En ymmärrä yhtään, miksi näin oli haluttu tehdä, kun koko homma olisi korjaantunut hyvin helposti siirtämällä kerroksen aloituskohtaa vähän sivummalle. Niin tein ainakin itse, koska en hölmöä tikapuuefektiä raitojen keskelle halunnut.


Kovin mukavaa on, kun on sen verran monet sukat jo miehelleen neulonut, ettei koon kanssa tarvitse arpoa. Katsoin vanhoista sukista silmukkamäärän ja pituuden pystyy metsästämään netin taulukoista kengän koon perusteella. Kovin hyvin istuivat jalkaa nämäkin. Ja koska sitä kuitenkin jäitte miettimään, niin kovin pitkään ei glitteri langan seassa häirinnyt ukkokultaa ja ihan ovat käytössä nämäkin sukat. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi sukupuolen pitäisi rajoittaa pukeutumista. Tämä on upea, yötaivaan värinen lanka, joka käy meitin mielestä ihan yhtä lailla miehelle kuin naisellekin.

Neulisti

torstai 21. tammikuuta 2016

Pariisin kadut

Muutama vuosi takaperin nappasin rukin mukaan anoppilaan joulun pyhiksi. Kehräsin ihanan pehmoista ja kevyesti rukin rullalle soljuvaa merino-bambu-nylonia värissä Champs-elysees.


Mitä: Navajokerrattu, 234 m / 100 g
Miten: Martin malliin
Mistä: Keesi, Merino/Bambu/Nylon värissä Champs-elysees
Ravelryssa

Anoppi ihasteli kuidun värejä kovin ja ajattelin heti, että tästä täytyy jonain päivänä neuloa hänelle sukat. Nyt oli sopiva hetki.



Mitä: Perussukat / oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Oma rukkikehruu, 91 g
Ravelryssa

Halusin tehdä ihan simppelit perussukat varpaista varteen. Heittelin omasta päästä sopivia silmukkamääriä, neuloin sileät jalkaterät ja varteen joustinta, jonka voi taittaa kivasti kaksinkerroin.


Kantapäät ovat perinteiset tiimalasikantapäät lyhennetyin kerroksin.


Päätin keriä langan käsin kahdelle kerälle, jotta voin neuloa sukat varpaista alkaen ja posotella niin pitkälle kuin lankaa riittää. Kumma vaan, miten vaikea on luottaa siihen, että vaaka on oikeassa. Vyyhdin loppu näytti niin pienelle, että jänistin ja ensimmäisestä kerästä tuli huomattavasti toista kevyempi. Onneksi vahinko ei ollut kovin suuri, sillä sukista tuli näinkin ihan riittävän pitkät.


Kyllä puikkojen kilkuttelu helppojen ja aivottomien neuleiden kanssa on todellista hermolepoa.

Neulisti

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Väliaika: kahvia ja puffeja

Siitä, kun edellisen kerran olen blogissa kertonut ikuisuusprojektini kuulumisia, taitaa olla niin kauan, ettei monikaan enää muista koko projektia. Vaan nyt tämä suuruudenhullu suunnitelma taitaa olla ylittänyt puolivälin etapin.


Mitä: Beekeeper's quilt / Tiny Owl Knits
Miten: Sukka- ja pyöröpuikot 3.0 mm
Mistä: Jämälangoista
Ravelryssa

Aloitin neljä, siis NELJÄ vuotta sitten tilkkupeiton. Tässä neulotaan pieniä pumpulilla täytettäviä kuusikulmioita niin kauan, kunnes neulojalta pettää mielenterveys. Lopuksi ne yhdistellään nurkista kiinni toisiinsa. Mutta se on edessä sitten joskus neljän vuoden päästä.


Mutta olen antanut itselleni luvan hehkutella tätä projektia satalukujen yhteydessä ja perjantaina sain vihdoin valmiiksi puffin numero 300. Hitaasti ja erittäin epävarmasti, mutta eteneepä kuitenkin. 


Joskin juuri nyt parhaillaan peittoni etenee vain ja ainoastaan siksi, että himoneulojien tukiryhmällä on tipaton tammikuu. Mitään uutta ei saa aloittaa ennen kuin kaikki keskeneräiset on neulottu pois. Julmurit päättivät, että myös ikuisuusprojektit lasketaan.



Tällä hetkellä peitolla on mittaa 76 x 95 cm. Aika paljon, muttei riittävästi. Sanoisin, että tähän tarvittanee vielä ainakin 200 puffia lisää.

Neulisti

torstai 14. tammikuuta 2016

Räyh

Himoneulojien tukiryhmällä on muodostunut perinteeksi viettää pikkujouluja ja vaihtaa neulelahjoja. Pirskeitä silmällä pitäen päätetään hyvissä ajoin syksyllä, mitä tänä vuonna neulotaan ja sitten arvotaan parit. Tänä vuonna (tai siis viime vuonna) päädyttiin käsiasioihin.


Mitä: Lanark / Debbie Sullivan
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Handu Handdyed,  g

Jonkinasteinen masokistineuloja kun olen, tiesin heti, että haluan tehdä sormikkaat. Minulla oli mielessä myös pitkään lankalipastossa hillottu Handun lanka, jonka värit kävivät mielestäni kivasti saajan makuun. Lanka vaan oli aika kirjavaa, joten etsin sormikasmallin, jonka pintaneule rikkoisi värejä hiukan.


Syksyn neuleteemoihin kuului ehdottomasti "Keksi ite, apina!" Kukapa sitä nyt haluaisikaan maksullista ohjetta sellaisenaan käyttää, kun itse on niin paljon hauskempi pähkäillä. Voi jestas. Taas kerran kävi siis niin, että ohjeen laatijan tiheydessä (tai mitoituksessa muuten vaan) ei ollut mitään järkeä. Otin ohuet puikot ja ohuen langan, mutta kyllä minun mielestäni 80 silmukkaa on aika paljon liikaa sormikkaisiin.


Lopputuloksena oli se, etten voinut käyttää ohjeesta muuta kuin annetut pintaneuleet. Ne olivat ihan kivat ja helposti säädettävissä eri silmukkamäärille, mutta kyllä ottaa pannuun keksiä koko ohje itse, kun on siitä jo erehtynyt maksamaan. Miten olisi uusi vuosi ja parempi ohjetuuri? Kannatetaan.


Sormikkaiden pintaneuleet olivat somat ja rikkoivat langan värejä juuri niin kuin ajattelinkin. Sekä varren että kämmenosan pinnat saatiin aikaan nostetuilla silmukoilla, joita venkoiltiin suuntaan jos toiseenkin. Sormet tehtiin ihan sileällä neuleella ja tässä kohtaa lanka pääsi selättämään neulojan. En ihan varsinaisesti ajatellut sormikkaita aloittaessani, että sormista tulisi raidalliset. Nyt nämä näyttävät ihan hömelöiltä tiikeritassuilta. Räyh! Onneksi sormikaspaketin saaja on sen verran hurmaavan hömelö itsekin, että uskon tiikeritassujen pääsevän käyttöön.

Neulisti

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Arjen luksusta

Otin syksyllä osaa TitiTyyn Arjen luksusta -klubiin ja sain ensimmäisessä paketissa tutustua ihan uuteen lankaan. De Rerum Natura kauppaa ekologisia ja kaikin tavoin mahdollisimman luomuja merinolankoja. Minun paketissani oli kauniin kaurapuuron väristä Ulyssea. Lanka on hämmästyttävän pehmoista, vaikka näyttääkin rustiikin rouhealta. Huh, että tykkään.


Mitä: Messenger shawl a.k.a. Mesh-enger shawl / Stephanie Shiman
Miten: Pyöröpuikko 5.0 mm
Mistä: De Rerum Natura Ulysse, 145 g
Ravelryssa

Hetkinen piti pähkäillä, mitä sitä tämmöisestä herkusta malttaisi neuloa. Sitten näin muut tarjolla olevat värit ja ihanainen limenvihreä huusi päästä kaurapuuroni pariksi. Vaikka en varsinaisesti vielä tiennytkään, mitä tekisin, niin nappasin yhden vihertävän kerän matkaani.


Päädyin lopulta tähän simppeliin ja kauniiseen huivimalliin. Se aloitetaan muutamalla silmukalla oikeasta ylänurkasta ja neulotaan viistosti koko ajan toisessa reunassa silmukoita lisäillen ja joka toisella kerroksella vastakkaisessa reunassa kaventaen. Päävärillä neulotaan ainaoikeaa ja kontrastivärillä reikäpitsiä. Lopuksi reuna päätellään nirkkopäättelyllä.


Ohje oli toimiva ja malli helppo oppia ulkoa. Plussaa saa myös aina siitä, että huivia voi jatkaa niin pitkälle kuin lankaa riittää. Tein omaani yhden toiston enemmän kuin ohjeessa ja sain käytettyä aika tarkalleen molemmat kaurapuurot ja yhden limeni. On niin mukavaa, kun ei jää jämiä nurkkiin pyörimään.


En varsinaisesti pingottanut tätä mitenkään. Kastelin vain ja asettelin kuivumaan. Siitä tuli ihanan iso. Ja kuinka pehmeä! Tarvitsen takin tai pari sataa Ulyssesta! Sanotaan varmuudeksi kolmisen sataa. Ei jää sitten harmittamaan. Lanka tuntui neuloessa suorastaan ilmalta. Niin pehmeää! Tätä neuloo jo pelkästä neulomisen ilosta, lopputuotteesta viis.

Uusi pehmoinen huivi. <3

Neulisti

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Viimeinen katsaus jämälankavillasukkajoulukalenteriin / Final look at the scrap yarn sock advent calendar

Kiitos kaikille teille innokkaille sukanneulojille, jotka osallistuitte joulukalenteriimme. Kylläpä teitä olikin sankoin joukoin ympäri maailman! Tekstin lopussa kerromme arvonnan voittajat, mutta ensin pieni katsaus valmiisiin sukkiin.

Oli sukkia yksivärisillä raidoilla.


Oli kirjoneuletta samalla taustavärillä


ja vaihtelevilla taustaväreillä.


Oli omia muunnelmia, kuten erilaisia pintaneuleita ja tasamittaisia raitoja.


Ja viime vuoden tapaan iso kasa japanilaisia sukkia, joista olemme kovin otettuja.


Erityismaininnan ansaitsee ehdottomasti Saana 11-v., joka neuloi joulukalenterin myötä ensimmäiset sukkansa. Hienoa työtä!


Ja sitten vielä arvontaan. Osallistujia oli reilut 300, joista arpaonni suosi Marta Karppista ja Sonja Hautakoskea. Voittajiin on oltu yhteydessä, lähettäkäähän osoitetietojanne meille. Onnea!

Onnea ja iloa vuoteen 2016 myös teille kaikille muille!


Vyyhti ja Neulisti

====================================================================

Thanks to all you wonderful knitters who joined our advent calendar. There were so many of you from all around the world! We'll announce the raffle winners soon, but first a look at your socks.

There were socks with solid stripes.


As well as socks with stranded knitting with a fixed main color



and with varying background colors.


And many wonderful variations such as even stripes and different textures.




And we were so happy to have our Japanese advent calendar fans back this year as well.


And we have to give a special mention to Saana, 11, who knitted her first socks in this KAL. Great job!




But finally to the calendar KAL raffle. There were over 300 participants, of which Marta Karppinen and Sonja Hautakoski became the lucky winners. Congratulations!

Wishing you all joy and happiness for the year 2016!

Vyyhti and Neulisti

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Elsa

Huomasin syksyllä neulepakkomielteeni nousseen jo ihan uudelle tasolle. Pistin nimittäin puikoille huivin ihan vaan, jotta pääsisin kuvaamaan sen. Toveri kun oli bongannut netistä hienon kuvauspaikan. Paitsi että ei sitten koskaan saatu säätä ja kaikkien aikataulua pelaamaan yksiin. Mutta ei ollut hätä tämän näköinen; luonto puuttui peliin ja loihti takapihalle talven ihmemaan. Lisäksi joku kommentoi instagramin puolella, että huivistani tulee mieleen Frozen, niin eipä tarvinut kauaa miettiä, miten tämän kuvaisi.


Mitä: Wintersweet / Booknits
Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm
Mistä: Ystävän värjäämä pitsilanka, 60 g
Ravelryssa

Malli on tyypillistä Booknitsiä. Tällä kertaa tosin huivin vartalo-osuus (miksei tälle ole keksitty hyvää suomennosta?) ei ollut sileää neuletta, vaan siinä tehtiin nostetuilla silmukoilla pienen pieniä rusettikuvioita. Lopuksi tuli tavalliseen tapaan hulppeita pitsikaavioita toistensa perään ja kaikki kruunattiin sadoilla helmillä.



Lanka ei ollut mitä tahansa varaston kätköistä löytynyttä. Tämän oli tuonut hyvä ystävä lohtulangaksi, kun oli murheita. Ja mikä ihaninta: se oli itse värjätty ja värin nimeksi oli merkitty "ei-minkään-värinen-lanka". Joku tuntee meitin hyvin.



Koska langassa oli riittoisasti metrejä, päätin tehdä huivistani ohjetta suuremman. Tarkastin vartalo-osiota seuraavasta kaaviosta, kuin monen silmukan toistoja huivissa jatkossa tehdään ja jatkoin sitten lisäyksiä sopivan määrän. Paitsi että olisi pitänyt katsoa vielä seuraavaa kaaviota. Tulin päätyneeksi sen kanssa täysin yhteensopimattomaan silmukkamäärään ja sainkin sitten koko loppuhuivin ajan pysähtyä joka ikisen kerroksen alussa pähkäilemään, että mistäs kohtaa kaaviota minun pitää aloittaa neulominen. Auts. Mutta tämmöinen mä vähän olen, harrastan turhankin paljon tuskaneulontaa - enkä mitenkään vähiten huonon sisälukutaitoni ansiosta.


Lisää haasteita tuli helmien mukana. Minähän tykkään kyllä käyttää helmiä neulomisessa ehkä enemmän kuin olisi tervettä. Harmi vaan, että laatikossa ne tähän parhaiten sopivat, ihan läpinäkyvät helmet sattuivat olemaan niitä heikkolaatuisia tsekkihelmiä. Joukossa oli niin paljon käyttökelvottomia yksilöitä, että lopulta helmet meinasivat loppua kesken ennen huivin valmistumista.



Mutta hällä väliä kaikki vaikeudet. Huivi on mielettömän kaunis ja sitä oli huippu hauskaa kuvata lumihangessa. Vähän meinasi toki tulla vilu ja kuvissa on hyvin onnistuttu piilottamaan kuvattavan kirkuvan punaiset haisaappaat.

Neulisti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...